tiistai 20. helmikuuta 2018

Helmikuista menoa!

Taasen päässyt aikaa vierähtämään viime postauksesta, hups! Vuosi vaihtui mukavissa merkeissä ja lomat on lusittu. Täytyy taas vain todeta se, kuinka ihanaa on, että aurinko alkaa taas näyttäytyä useammin ja valostuttaa päiviä paljon pidemmälle!

Muutoin elämä etenee melko tasaisella mallilla, on töitä, harrastuksia ja terapiakäynnit, sekä silloin  tällöin viikonloppuvierailut toiseen kaupunkiin tapaamaan sitä "yhtä kivaa tyyppiä". Siitähän minun pitikin mainita, tai oikeastaan kysyä, että kuinka hemmetissä te kohtalotoverit olette saaneet etäsuhteen toimimaan? Alkuun ajattelin sen olevan ihan OK ja helppoakin, mutta mitä enemmän toisen kanssa on saanut viettää aikaa, sitä enemmän toisen kanssa haluaisi aikaansa viettää. Olisi kiva nähdä toisen "arkiminä" ja ehtiä tekemään enemmän yhdessä. Ehdimme nähdä n. pari kertaa kuussa, välillä harvemminkin. Mies asuu siis n. 200 km päässä ja hänellä on epäsäännöllisen säännöllinen työ, mikä aiheuttaa välillä näitä aikatauluongelmia.

Sinänsä on kiva, kun asutaan eri kaupungeissa. Jälleennäkeminen on aina todella mukavaa ja "alkuhuuma" ei ehdi oikein laantua, kun toista ei niin hyvin vielä tunne. Olen myös miettinyt tämän olevan itseni kannalta hyvä vaihtoehto, olen aikoinaan ollut hieman takertuvainen parisuhteessa ja pelkään hylätyksi tulemista. Tässä saa opetella ihan tosissaan luottamusta niin toiseen, kuin itseensäkin. Uskoa siihen, että minustakin saattaa joku oikeasti tykätä!

Asiasta aivan toiseen, olen alkanut piirtää! Se on todella mukavaa ajanvietettä, sekä siinä joutuu keskittymään niin kovasti, että pää nollautuu piirtäessä kaikista huolista. Suosittelen!


Ei siis muuta kuin piirtelemään ja nauttimaan keväthangista auringon paistaessa!

perjantai 22. joulukuuta 2017

Vuosi pakettiin - oodi itselleni

Viimeinen työpäivä ennen jouluvapaita, sitten välipäiviksi töihin ja uudesta vuodesta reilun viikon lomalle!

 Aloin tässä kelailemaan mennyttä vuotta. Se on omalla kohdallani ollut melko rankka taival, tähänastisessa elämässäni ehkä rankin vuosi. Mutta samalla se on ollut todella kasvattava ja silmiä avaava. Viime talvena en ollut varma miten jaksan kantaa kaiken sen taakan mikä hartioilleni sysättiin, mutta tässä sitä hitto ollaan!

Vaikkei menneitä pitäisikään pahemmin muistella (etenkään niitä huonoja hetkiä), niin nyt sen meinasin kuitenkin tehdä. Haluan nähdä sen itse konkreettisemmin, mustaa valkoisella. 

Viime vuonna näihin aikoihin olin aivan palasina ja eksyksissä. Olin eronnut ihmisestä, kenen kanssa luulin viettäväni loppu elämäni. Se kaikki kumminkin särkyi karulla tavalla ja sen asian kanssa kipuilin äärettömän pitkään. Tuo ero laukaisi monia vanhoja käsittelemättömiä asioita. Siitä alkoikin sitten pitkä prosessi ja sillä matkalla olen edelleen, mutta onneksi olen päässyt asiassa jo niskan päälle. Mistähän muuten tuokin sanonta on tullut - "niskan päälle"?

Alkuvuodesta sairastelin paljon, varmaan osittain sattuneista syistäkin. Sairastin keuhkokuumeen ja sain pahan allergisen ihoreaktion antibiooteista. Toinen koiristani sairasteli myös pahasti ja se huolen määrä oli mieletön. Pelkäsin menettäväni koiranikin kaiken lisäksi. Kaverisuhteeni meni melkolailla mönkään kipuillessani itseni kanssa. Jouduin aloittamaan lääkityksen uudelleen ahdistuneisuuteen ja orastavaan masennukseen.
Mutta on niitä hyviäkin asioita kaikesta seurannut. Pääsin aloittamaan terapian ja se tukee tässä prosessissa vielä pitkään. Vaikka kaverisuhteet meni mönkään, niin myös uusia kavereita on sitä myötä mahtunut elämääni. Koirani sairastelukierre näyttää loppuneen (kop kop kop) ja itsekin olen pysynyt somaattisesti suht terveenä. Olen kokeillut uusia harrastuksia ja oppinut nauttimaan itsekseenkin olemisesta. Kävin ensimmäistä kertaa aikuisena ulkomaanreissulla ja se sujui todella hyvin! Olen alkanut luottamaan siihen, että elämä kantaa kyllä ja minä olen vahva. Olen vahva ja rohkea. Olen alkanut tutustua uudelleen itseeni, kuka oikeastaan olenkaan. Koko aikuisikäni olen miltei aina ollut parisuhteessa ja se on tehnyt tehtävänsä. Nyt on hyvä aika oppia olemaan itsensä kanssa. Vaikka olenhan jo tavannutkin yhden mukavan tyypin tässä loppu vuodesta... Heh.

Olen todella kiitollinen kuluneesta vuodesta, vaikka se olikin raskas. On upeaa huomata, että ihminen kyllä selviää kipeistäkin asioista. Minä olen selvinnyt.
Varmasti tulee vielä elämässä eteen vaikeita paikkoja, mutta ehkäpä tämä vuosi voisi silloin toimia muistutuksena, että asioilla on tapana järjestyä, niin kuluneelta kuin se kuulostaakin. 

Aivan mahtavaa joulua ja uutta vuotta 2018 kaikille teille! <3

tiistai 12. joulukuuta 2017

Hyperolo

Päätin tässä pari päivää sitten tipputtaa reilu kuukausi sitten nostamani Citalopramin (20 mg) takaisin annokseen 10 mg per päivä, sillä epäilen annosnoston olevan syy lisääntyneeseen levottomaan/turhautuneeseen oloon. Olo on siis päivittäin kuin olisi lentoon lähdössä. Keskittyminen asioihin on hankalaa ja nukkuminen tökkii. Iltaisin kun tulisi jo rauhoittua, on enemminkin fiilis, että voisi juosta pari kertaa talon ympäri. En tietenkään voi olla täysin varma johtuuko tämä lääkkeestä vai muutoin vain jostain kroonistuneesta stressitilasta, mutta kokeillaan nyt pärjäillä tuolla pienemmällä lääkeannoksella. Olo on kuitenkin noin muutoin paljon parempi kuin tuossa kevät-kesällä. Tiedä sitten myöskään tuon nukkumisen kanssa, onko lääkkeellä vai millä vaikutusta siihen. Olen koittanut nyt taas työviikolla tehdä siten, että menen sänkyyn aina klo 22 aikaan ja otan sitä ennen Melatoniinia 5 mg. Välillä se auttaa nukahtamaan, välillä ei.

Joulu lähestyy. Olen aina ollut jouluihminen, hieman jopa lapsenomainen lahjojen suhteen! Normaalisti lahjat olisi ollut hankittuna jo marraskuun lopulla, mutta nyt olen vasta muutaman saanut haalittua kasaan ja pakettiin asti on päässyt yksi ostos. Tuntuu, että kaikki päivät on hurjan kiireisiä ja täynnä askareita, mutta illan tullessa huomaan, etten ole saanut paljoakaan konkreettista aikaiseksi. Mikä juttu tämäkin sitten lienee. Koitan kovasti välttää kaikkien asioiden turhaa ylianalysointia, mutta toistaiseksi olen ollut siinä melko huono! Oppia ikä kaikki.. Haluaisin myös oppia hieman enempi malttia ja päästä eroon turhasta etukäteissuunnittelusta. Asiat harvoin tuppaa menemään siten kuten oli kuvitellut niiden menevän. Tästä seuraa vain turhia pettymyksiä ja hampaiden kiristelyä.

Huomaan tässäkin tätä tekstiä vääntäessä, että tipahdan helposti kärryiltä - mistäs olinkaan puhumassa? Noh! Ei tässä auta kuin katsella ja ihmetellä. Olenko muussannut aivoni totaalisesti mokomilla huonosti tutkituilla lääkkeillä vai olenkohan vain yliväsynyt? Jokatapauksessa;

Lumista viikkoa kaikille!

tiistai 28. marraskuuta 2017

Ylivireyttä ja unettomuutta.

Näköjään taasen on meneillään sellainen kausi, että nukkuminen on hankalaa. Iltaisin yleensä väsyttää klo 18 aikaan, mutta kun menen klo 22 sänkyyn, saankin pyöriä sinne klo 01 saakka täysin virkeänä. Muutoinkaan uni ei ole kauhean syvää, sillä heräilen herkästi koirieni yöllisiin puuhailuihin. Minun kohdalla hyvä uni olisi sitä, että mennessäni klo 22 nukkumaan, olen tunnin sisällä nukahtanut ja herään aamulla sitten kellon soittoon klo 07 aikaan. Mutta tällaista ihanaa normaalia unta ei ole ollut aikoihin.

Ajattelinkin, että tänään voisin kokeilla pitkästä aikaa Melatoniinia. Sen avulla olen suht hyvin saanut aiemmin unta, kun käytössä on ollut 6 mg annostus. Melatoniinin haittana olen huomannut melko villit ja vilkkaat unet, sekä aamuisin herääminen on hieman hankalampaa. Mutta suotakoon nuo, jos vain saisi muutaman tunnin enemmän unta.

Keväällä stressitasojeni ollessa huipussaan, sain kyllä unta, mutta heräilin useaan otteeseen kesken unien. Kuukauden verran sitkuttelin, kunnes olin niin poikki, että päätin soittaa työterveyteen. Alkuun pääsin vain hoitajan juttusille, joka määräsi minulle kaksi päivää sairauslomaa... Sehän auttaakin paljon unettomuuteen. Lopulta pääsin käymään lääkärin luona, joka määräsi minulle Mirtazapiinia 1/4 tablettia, eli pienen pieni murunen vain. Testasin sitten sitä viikonloppua vasten ja sehän toimi! En herännyt yöllä kertaakaan, mutta haittansahan siinäkin oli. Olin sitten väsynyt ilta kuuteen saakka. Mutta muutaman kerran sitä käytettyä, sain uneni sen verran korjattua, että yöheräilyt jäi pois.

Huonosti nukutut yöt ja tämä Citalopram 20 mg yhdessä tekee minut jokseenkin hajamieliseksi. En ole niin skarppi kuin tavallisesti. Kotona olen huomannut esimerkiksi, että olen mennyt jo illalla sänkyyn, kunnes ihmettelen olohuoneesta kajastavaa valoa. Nousen ylös ja huomaan, että yksi lamppu on jäänyt laittamatta pois päältä. Tai että suoristusraudan johto onkin jäänyt seinään. Tai sitten seison olohuoneessa juomalasi kädessä ja mietin, että mitähän olinkaan tekemässä. Noh, koitan ottaa nämä tällaiset hönöilyt vain huumorilla.
Töissä huomaan, että asioiden aloittaminen on välillä hankalaa, mutta kun saan ns. flow-tilan päälle niin hommat lähtee rullaamaan ihan mukavasti. Tällaista tämä nyt on, mutta olkoot. Eiköhän asioihin tule taas muutosta kunhan saan unet kuntoon ja joskus alan taas tiputtaa tuota lääkitystä alas.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja hyviä unia myös!

perjantai 17. marraskuuta 2017

Thank god it's friday!

No en mie siitä ehkä jeesusta kiitä, että on perjantai, mutta kiva juttu joka tapauksessa! Viikko ollut tosi kiireinen ja nukkuminen ollut huonohkoa. Vaikka väsyttää niin sänkyyn mennessä uni ei vain tule. Minulla tuo uni vaihtelee kausittain. Muistikin on jotenkin tökkinyt, en tiedä johtuuko se lääkkeestä vai ylipäänsä kaikesta hässäkästä. Pari kertaa tällä viikolla esim. kaupassa ollessa, en muista yhtään mitä olin tullut sieltä ostamaan. Ei jaksa keskittyä pitkään.
Muutoin olo on kuitenkin ollut suhteellisen hyvä!

Todella mälsät kelit olleet jo pidemmän aikaa, vettä, räntää, kuraa ja koleaa tuulta. Saisi tulla jo lunta maahan! Ulkoilu siis jäänyt hieman vähemmälle ja sen huomaa myös olossa. On kireämpi ja jännittyneempi olo. Yleensä näin perjantain kunniaksi minulla alkaakin aina särkeä päätä, kun stressi hieman helpottaa.

Mitäs te meinaistte tehhä viikonloppuna? Itse meinaan ottaa päiväunet, siivoilla muutaman siiderin voimalla musiikin tahtiin jammaillen! Vanhaksi on vissiin tultu, kerta nautin ihan tällaisistakin perjantai-illoista. Huomenna sitten saattaisi ollakin treffit tiedossa! Jänskää!

Pakko vielä tähän loppuun hehkuttaa, että viime yönä kun uni ei taaskaan tullut silmään, menin ja tilasin vihdoinkin Jeffree Starin huulipunan sävyssä Unicorn blood! Olen pitkään katsellut kyseisiä punia, mutten ole koskaan raaskinut ostaa. Huulipunat on ihania! Hyvää viikonloppua kaikille!